KIELLETYISTÄ ALUEISTA
Suunnistussäännöt määrittelevät, että suunnistaja ei saa käyttää kulkureittinään:
- kielletyn alueen merkillä varustettua aluetta siellä olevine kulku-urineen.
- kielletyn reitin merkillä osoitettua reittiä
- moottoritietä tai moottoriliikennetietä, joka on merkittävä karttaan kielletyn reitin merkillä
- karttaan merkittyä pihamaata
- karttaan viljeltynä maana merkittyä aluetta eikä orastavaa tai kasvavaa peltoa peltoaluetta rajoittavan reunakohteen sisäpuolella
- muita yleisesti kiellettyjä alueita
- rautatietä, sen saa kuitenkin ylittää kohtisuoraan
- vaarallinen alue on myös kielletty alue
Seuraavassa on sääntöihin ja kartanpiirustusohjeisiin perustuvia näkemyksiä eri kohtiin. Kohtanumerot viittaavat ylläolevaan luetteloon.
Kohta 1: Kielletyn alueen merkkinä on yleensä ratapainatusvärillä tehty pystyviivoitus. Siinä voi olla yhtenäinen reunaviiva, katkonainen reunaviiva tai ei reunaviivaa lainkaan riippuen miten se on maastoon merkitty. Jos tie tai polku alueen läpi on tarkoitettu käytettäväksi, uran molemmille puolille on piirrettävä selvästi erilliset kielletyt alueet. Pysyvästi kielletty alue on merkitty karttaan mustalla pystyviivoituksella.
Kohdat 2 ja 3: Kielletyn reitin merkkinä on ratapainatusvärillä tehty vinoristi. Myös moottoritiet ja moottoriliikennetiet on näin merkittävä, jos mahdolliset reitit kulkevat niiden kautta. Hiihtosuunnistuksessa myös hiekkainen tai lumeton reitti merkitään samalla tavalla.
Kohta 4: Pihamaan merkkinä on kellanvihreä asutusväri. Kaikki tällä värillä merkityt alueet ovat kiellettyjä. Siis myös esim. kerrostalojen pihoille ei mennä, jos ne on tällä värillä merkitty. Ei siis ole mitään eroa sillä, onko kysymyksessä omakotitalo tai asunto-osakeyhtiö. Jos asutuksen sisällä on karttaan merkittyjä teitä, ne on tarkoitettu sallituiksi reiteiksi. Näiden urien kohdalla kartantekijöiden ja ratamestarien on oltava tarkkana, ettei rakenneta suunnistajille pihaanjuoksuansoja. Tonttien välissä saattaa olla tontteihin kuulumaton muutaman metrin kaista. Jos kaista ei ole käytössä kulku-urana, se kannattaa merkitä asutuksen merkillä, koska olematonta uraa hakeva suunnistaja todennäköisesti ajautuu tontille. Koska viime hetken korjaukset karttoihin ja ratapainatuksiin ovat nykyisenä tulostekarttojen aikana usein mahdollisia, tätä mahdollisuutta kannattaa käyttää. Jos suunnistajana ajaudut kartan puutteellisuuden tai poikkeuksellisen oman virheesi takia piha-alueelle, käänny ympäri suunnistuksen imagon nimissä. Kortteliharjoituksissa omaa aikaasi muihin verratessasi voit sitten tilanteen mukaan tulkita oman aikasi vähän paremmaksi kuin tuloslistoissa on. Suunnistajan kannalta tilanne on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin helppo ja yksiselitteinen, sillä kartantekijä on tehnyt ratkaisun hänen puolestaan: kun kartalla on piha-alueen merkki, sinne ei suunnistaja jalallaan astu.
Kohta 5: Viljelty maa on kuvattu pellon merkillä johon on yhdistetty pisterasteri, tästä tulee suunnistusslangissa käytetty nimitys pistepelto. Se ja vain se on kielletty aina vuodenajasta riippumatta. Jos esim. puinnin jälkeen halutaan sallia kulku viljellyn maan merkillä esitetyllä alueella, siitä on mainittava kilpailuohjeissa. Kielletyn alueen raja on tarkemmin pellon reunaojan keskellä tai jos selvää ojaa ei ole, niin se on pellon reunaluiskan alareunassa. Pellon reunassa suunnistajalla ei ole mitään tarvetta miettiä, voiko pellolle mennä, jos kartantekijä on merkinnyt pellon viljellyn maan merkillä pysyvästi kielletyksi.
Kohta 6: Tällaisia ovat esim. muuntamo, rakennustyömaa ja raideliikennetunneli.
Vaaralliset alueet ovat myös kiellettyjä. Ne merkitään ratapainatusvärillä risteävillä vinoviivoilla.
Sitten vielä kuvallinen selvitys näistä kohdista:
Kuvassa on osa talvisen korttelisuunnistuksen karttaa. Ratapainatusvärillä tehdyt pystyviivoitukset ovat kiellettyjä alueita, huomaa erilaiset reunaviivat ja kiellettyjen alueiden läpi menevien sallittujen urien merkintätapa. Itäreunassa on mustalla pystyviivoituksella merkitty pysyvästi kielletty alue ja keskellä karttaa näkyy vaarallisen alueen merkki. Vihreällä merkityt piha-alueet (”asutusrasteri”) ovat kiellettyä aluetta, jonka läpi voi mennä vain kartalla olevia teitä käyttäen. Lounaasta työntyvän pellon keskiosa on merkitty viljellyn maan merkillä (”pistepelto”), ja vaikka se luonnossa olisi kuinka samannäköinen kuin vieressä oleva (tavallisen) pellon merkillä esitetty pelto, sen läpi saa oikaista vain, jos tästä on kilpailuohjeissa erikseen mainittu. Lisäksi joki on merkitty vinoristeillä kielletyksi reitiksi, koska jää on vielä petollista.
Korttelisuunnistuskartalla piha-alueen merkki on hallitsevassa asemassa. Hyvin suunnitellulla rastivälillä suunnistustehtävän muodostaa valinnan tekeminen kiellettyjen alueiden kiertämisvaihtoehtojen välillä. Kielletyille alueille meno ei ole kenenkään etujen mukaista. Pahinta on, että se on erittäin huonoa mainosta lajillemme. Mahdollisuuksia sääntörikkomuksiin voi tietenkin rajoittaa ratasuunnittelulla, mutta se tulisi tapahtumaan suunnistukseen olennaisena osana kuuluvan suunnistustehtävien ratkomisen tuoman tyydytyksen kustannuksella. Kukapa haluaisi sellaisia ratoja, joissa rastien yhdysviiva kulkee suoraa tietä pitkin? Korttelisuunnistukset ovat kuitenkin vain harjoituksia, joissa suoritukseen käytetty aika on sivuseikka.
Lopuksi vielä yksi itsestäänselvyys: Jos näkee, jonkun oikaiseva pihan poikki, tai näkee oikaisijan jäljet, se ei tarkoita sitä, että kielletty alue muuttuu sallituksi. Älä mene perässä.